”Seuraavana päivänä poika liiteli Helsinlandin yllä. Se avautui hänen allaan keralla havupuiden, uusien virhertävien käpyjen keinuessa niiden oksilla, koivulehtien verhoamien laitumien, vihreiden niittyjen ja niiden niittyjen vastaviljeltyjen peltojen myötä.Se oli korkea ja vuoristoinen maa, mutta sen läpi kulki leveä ja kirkas laakso, ja tästä levisi molemmille puolille muita laaksoja, jotkut kapeita ja lyhyitä, jotkut leveitä ja pitkiä. Tätä maata voisi minusta verrata puun lehteen, ajatteli poika. Koska se on vihreä kuin lehti ja laaksot sen haarautuvat sen yli samoin kuin suonet haarautuvat lehtiterän ylitse” Peukaloisen retken villihanhen seurassa ja Selma Lagerlöfin klassinen kuvaus Hälsinglandista herättää kieltämättä halun vierailla täällä Ruotsin metsätiheämmässä osassa maata. täällä jos missä luonto on aina lähellä.B42